21st of April, Internet
Eilen Witchfinder General ja tÀnÀÀn pÀÀtin mennÀ askeleen pidemmÀlle ja katsoa kenties kaikkien aikojen pahamaineisimman, kohutuimman ja kiistellyimmÀn elokuvan mitÀ maan pÀÀltÀ löytyy. PitkÀÀn olin sitÀ mieltÀ, ettÀ Cannibal Holocaust on elokuva, mitÀ en tule ikinÀ katsomaan sen makaaberin sisÀllön takia, mutta kiusaus oli lopulta liian suuri. Ja onhan tÀmÀ sellainen elokuva, josta on paljon sanottavaa ja jonka sisÀllöstÀ voisi kirjoittaa romaanin. Ruggero Deodaton kannibaalielokuvan pohjimmaisena teemana on kuvata ihmisen raadollisuutta ja sitÀ, miten historia toistaa aina lopulta itseÀÀn. Kuten nimestÀkin voi jo pÀÀtellÀ, Cannibal Holocaust on tavallaan holokaustielokuva, jossa juutalaiset on korvattu kannibaaleilla ja kuvausryhmÀn heihin kohdistamat ennakkoluulot ja julmuudet vastaavat epÀsuorasti Natsi-Saksan juutalaisvainoja. Kuvaus ja elokuvan markkinointi hyödyntÀvÀt samoja tehokeinoja, kuin Blair Witch 19 vuotta myöhemmin: kadonneen tutkimusryhmÀn kohtalo selviÀÀ viidakosta löytyneen videotallenteen avulla, joka on kuvattu pÀÀosin kÀsivarakameralla ja jonka kuvanlaatu tuo elokuvalle realistisemman sÀvyn. SiitÀ puheen ollen, Cannibal Holocaustin raaka gorevÀkivalta on todella inhorealistisesti ja kuvottavasti toteutettu. Siihen viellÀ pÀÀlle oikeiden elÀinten teurastus, joka menee mielestÀni aivan liian pitkÀlle, varsinkin kun niillÀ mÀssÀillÀÀn. Riz Ortolanin tunnusmusiikki on huikea, mutta soi todella epÀsopivan raaoissa kohtauksissa. NÀyttelytyö ei ole sen kummempaa ja roolihahmoista ainoa mieleenpainuva on raakalaismainen ja mielipuolinen tutkimusryhmÀn johtaja Alan Yates, jonka vinksahtanut huumorintaju ja epÀinhimillinen heimolaisten kohtelu on sekÀ jÀrkyttÀvÀÀ ettÀ yliampuvan koomista. Viimeisen puolen tunnin teurastus on todella sÀvÀyttÀvÀ kohtaus, joka alleviivaa sanoman onnistuneesti, mutta ehkÀ jopa liiankin kÀrjistetysti. Kokonaisuutena, vaikka Cannibal Holocaust onkin todella puhutteleva ja ajatuksia herÀttÀvÀ elokuva, jÀÀ kokonaisuudesta sellainen maku suuhun, ettÀ Deodato olisi vain halunnut ohjata omien termiensÀ mukaisen kannibaalielokuvan, ilman mitÀÀn sen kummempaa sanomaa. Cannibal Holocaust onkin elokuva, jonka kutsuminen taiteeksi on todella suhteellista ja viimeistÀÀn sen elÀintapot saavat kyseenalaistamaan tekijöiden vastuuttomuutta. Cannibal Holocaust on siitÀ erikoinen elokuva, ettÀ siitÀ on vaikea olla yhtÀ mieltÀ: sen sanomaa arvostaa vÀkisinkin, mutta sen silkan sadistisen sisÀllön haluaisi tuomita samalla. Joka tapauksessa kyseessÀ on sekÀ hyvÀssÀ ettÀ pahassa merkittÀvÀ elokuva, josta olisi ilman elÀinrÀÀkkÀyksiÀ saanut eettisemmÀn ja helpommin omaksuttavamman lopputuloksen.
Login
Home
34 Lists
Collections
VT's episodemeter
