Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
2.2
Idealtaan kiva, mutta Nacho Vigalondo tuo eriskummallisella teoksellaan pöydälle kasan kiinnostavia ideoita, joita ei valitettavasti hyödynnetä loppuun saakka. Kokonaisuus yhdistelee sangen ennalta-arvattavalla tavalla aasialaisia hirviöelokuvia periamerikkalaiseen maailmanpelastukseen. Hirviödraamana ihan menevä, mutta mustana komediana laiska ja mitäänsanomaton. Pahis on väkinäinen, epäuskottava ja huonosti käsikirjoitettu. Loppu pelastaa jonkin verran ja mukana on muutama ihan kiva twisti, mutta eivät nämä voi yksin kantaa kapeilla harteillaan sitä tylsyyskuolemaa, jota ensimmäinen puolisko pitää sisällään.
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
2.2
"Glen on transvestiitti, mutta ei homoseksuaali. Transvestismi tarkoittaa lääketieteellisenä terminä sitä, että mies tykkää pukeutua naisten vaatteisiin. Glen ei halua sukupuolenvaihdosleikkausta, koska hän on transvestiitti".
Ed Wood -putki jatkuu. Tämä on kenties transvestiittina tunnetun Woodin henkilökohtaisin teos, vaikkakin kokonaisuudesta ei ota selvää onko se vakavasti otettava draama yhden miehen kahdesta minästä, vaiko muka-dokumentti. Kertoja ohjaa katsojaa kädestä pitäen ylipitkillä monologeilla, jotka käyvät läpi 2010-lukulaisten näkökulmasta pelkkiä itsestäänselvyyksiä. 50-lukulaisten näkökulmasta tällainen valistus oli toki tarpeellista, mutta nykyään ainoastaan elämäm koululaiset eivät meinaa erottaa homoa ja transvestiittia toisistaan. Bela Lugosi vetelee naruista. Tahatonta huumoriarvoa löytyi enemmän kuin Plan 9:ssä, mutta silti edelleen melko tylsää ja mitäänsanomatonta settiä. Viiden tunnin yöunien jälkeen melko bisarri katselukokemus kieltämättä.
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
1.2
Ymmärrän hyvin kaiken sen kohun, mitä tämä elokuva ilmestymisvuonnaan aiheutti. Vastoin aikalaisten yleisiä odotuksia, kyseessä on oikeasti ajatuksia herättävä, reilusti aikaansa edellä oleva kauhuelokuva. Elokuva siitä, miten sirkuksen kummajaiset ovat nekin vain ihmisiä. Loppukohtaus, jossa kummajaiset ryömivät kaatosateessa on yksinkertaisuudessaan hyytävä kohtaus. Jalaton ja kädetön Randian vei ylivoimaisesti voiton mielenkiintoisesta kokoonpanosta tupakansytytystempullaan.
7 years, 4 months ago
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
28.1
Tsui Harkin Wong Fei-Hung -trilogian päätösosa palaa aika pitkälti niihin samoihin lähtöasetelmiin mitä ensimmäisessäkin osassa käsiteltiin ja tälläkin kertaa Jet Lin nimikkosankari taistelee imperialismia vastaan. Viihdyttävää settiä, jonka kohokohtia ovat ehdottomasti näyttävät leijonatanssikohtaukset. Taistelukohtaukset ovat nekin edelleen hyvin koreografioituja, mutta edellisiin osiin verrattuna tässä on enemmän mukana slapstick-huumoria ja Hiipivän tiikerin tavoin yliampuvia vaijeritemppuja. Kyllähän se totta puhuen rupesi naurattamaan, kun Jet Li liukastelee öljyisellä lattialla ja koittaa opetella englantia stereotyyppisen mandariinikiina-aksentin siivittämänä, mutta jätti vähän sellaisen maun suuhun, että nyt Hark otti askeleen kohti itseironiaa. Vähän niin kuin John Woon A Better Tomorrow -trilogiankin tapauksessa, niin kyllä tässäkin tämä kolmas osa on se selkeästi heikoin, mutta näissäkin puitteissa ihan kiinteä elokuva.
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
25.1 (uusintakatselu)
Sota on helvettiä, mutta harva elokuva uskaltaa näyttää yhtä raastavasti ja yksityiskohtaisesti, miten se koskettaa myös ennen kaikkea lapsia. Ghibliltä astetta rajumpaa animea, jonka luulisi uppoavan melkein jokaiselle katsojakunnalle.
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
24.1
Lisää Lumet'n tuotantoa, kun huomasin tallettaneeni tämän Teemalta. Pacinolta poikkeuksellisesti lahjomattoman kytän rooli ja elokuva jälleen kerran pohjautuu tositapahtumiin, jossa käsitellään 70-luvun näkökulmasta tuoretta aihetta, eli poliisivoimien korruptiota. Nykymittapuulla auttamattoman vanhentunut ja päätäsärkevän kliseinen premissi ei oikein tee katselusta erityisen nautittavaa. Pahasti ylipitkä. New Yorkin rähjäiset kadut eivät ole tässä mitään Taksikuskin tasoa, mutta vakuuttavat kuitenkin realistisuudessaan. Pacino hippipartoineen- ja letteineen näyttää kenties uskottavimmalta undercover-kytältä koskaan.
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
24.1
Tsekkiläiset ovat muovailuvaha-animaatioiden mestareita ja tämä kiva surrealistinen taidepaukku kuvaa varsin omintakeisesti ihmisen synnyn. Ihailtavan yksityiskohtaista jälkeä.
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
23.1
Sidney Lumet'n Valamiesten ratkaisun ohella tämänkin elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhden kuuman ja nihkeän iltapäivän ympärille. Vangitsee hyvin aikakaudelleen tyypillisen levottomuuden tunteen. Pacino räyhää jälleen vakuuttavan teatraalisesti ja Cazale ei tiedä, että Wyoming on osavaltio. Roolihahmot eivät ole kovinkaan kiinnostavia näitä kahta lukuunottamatta, mikä on pettymys erinomaiseen Valamiesten ratkaisuun nähden. Myöskin varsin pitkäveteinen joissain kohdin.
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
22.1
Harvinainen tapaus Suomen elokuvahistoriassa - rikoselokuva miehestä, kuka suunnitelee Tasavallan Presidentin salamurhaa. Asenneleffa, joka on alusta loppuun tasaisen viihdyttävä. Kassilan elokuvista olen entuudestaan nähnyt vain ensimmäisen Komisario Palmun ja tässä toistuukin pitkälti sama tiivistunnelmainen ote yhdistettynä aikakauden Suomi-kuvaan. Rohkea elokuva jo pelkästään siksi, että Olof Palmen murha, Kekkosen kuolema ja Mikkelin panttivankidraama olivat tuolloin ajankohtaisia aiheita Suomen katukuvassa. Hannu Lauri on hyytävä lähes tunteettomana psykopaattina.
7 years, 4 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
19.1
Luojan kiitos Finnkinolle siitä, että tämä saatiin ennakkoesitykseen näinkin pian. Tämä meni Night Visionsissa itseltä ohi, mutta nyt sekin saatiin korjattua. James Franco tekee kauttaaltaan erinomaista työtä kääntäessään Greg Sesteron romaanin valkokankaalle, vaikka tämä onkin enemmän kertomus ystävyydestä, kuin sarjasta tragikoomisia yhteensattumia. Mitä nyt Franco muistuttaa peruukkeineen hieman enemmän Marvelin Lokia kuin transilvanialaista haudankaivaajaa. Franco eläytyy Wiseaun roolisuoritukseen todella hyvin ja tuo paitsi miehen eksentrisemmät, myös kusipäisemmät puolet hyvin esille. The Roomin syntytarina on vain puolet kokonaisuudesta ja kyseessä on enemmänkin tarina Hollywoodin ulkopuolisista. Ihan niin kuin Ed Woodissa, niin molemmissa on hyvin paljon samaa, mutta myös hyvin paljon erilaista.
The Roomin näkeminen ei ole välttämätöntä, että tästä elokuvasta voisi nauttia, mutta itse suosittelen sitä lämpimästi, sillä jotkut vitseistä voivat mennä muuten ohi. Kannattaa myös tietenkin lukea Sesteron loistava alkuperäisromaani, josta on karsittu valitettavan paljon pois. Näillä etukäteisvalmisteluilla sekä oikealla yleisöllä (teatterissa oli ainakin kolme Chris-R:ää ja yksi Mark) tämä tekee katselukokemuksesta mahdollisimman nautittavan.
7 years, 5 months ago
7 years, 5 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
18.1
Ed Woodin inspiroimana päätin katsoa sen elokuvan, mistä hänet parhaiten muistetaan. Elokuva, joka ei kirjaimellisesti ole tältä planeetalta. En saanut tästä mitään viihdearvoa irti, vaikka tätä hehkutetaankin yhtenä parhaimmista huonoista elokuvista. Jo 50-luvun standardeilla kökkö B-elokuva on näin vuoden 2018 näkökulmasta aivan luokattoman typerän näköinen. Bela Lugosin sijaisnäyttelijä koittaa epätoivoisesti ylläpitää illuusiota pelkän kaavun varassa. Tor Johnson näyttää siltä, kuin hänellä olisi parru perseessä. Pahviset hautakivet poukkoilevat minne sattuu ja pienoismalliufot heiluvat pelkän kepin ja narun varassa. Yllättävän tylsä ja rutikuiva tekele, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Olkoon tämä joillekin sitten se kalkkunoiden kuningas, mutta itse olen jo kahden katselukerran edestä saanut enemmän viihdearvoa irti The Roomista, kuin mitä tulen koskaan saamaan tästä.
7 years, 5 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
17.1 (uusintakatselu)
Totta kai sitä piti virkistää muistiaan Ed Woodin kohdalla nyt, kun Disaster Artistin ennakkonäytös on aivan nurkan takana. Elokuvanteosta kertovia elämäkertoja kun on niin valitettavan harvassa. Ed Wood on edelleen Burtonin ylivoimaisesti paras teos, jossa tyypillinen burtonmainen eksentrisyys ei (onneksi) mene missään kohdin överiksi. Kaunis mustavalkokuvaus luo autenttisen vanhanaikaisen tunnelman. Burton ei myöskään tyydy asettamaan Woodin uraa naurunalaiseksi, vaan tekee elokuvastaan tribuutin yhdeltä omaperäiseltä ohjaajalta toiselle. Uusintakatselun jälkeen hahmotin hieman paremmin mikä teki Woodista Woodin: intohimoisen elokuvaharrastajan, joka teki ahkerasti elokuvia, vaikka hänellä ei ollut rahaa moisten kustantamiseen. Depp kekkuloi kiitettävän itsevarmasti naisten sukkahousuissa ja peruukissa, mutta vaikuttavin roolisuoritus on edelleen Martin Landau Bela Lugosina, kuka kirjaimellisesti herättää Lugosin uudelleen henkiin. Rauha molempien sielulle.
7 years, 5 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
16.1
Hihittelin leffan takakannen juonikuvaukselle jo ennen kuin aloin edes katsomaan tätä. Idea seksin supersankarista, joka lamaannuttaa pahikset antamalla heille elämänsä orgasmin kuulostaa jo paperilla niin järjettömältä, etten tiedä kuka muu olisi onnistunut aiheessa niin hyvin mitä Trey Parker. Tämä ja Cannibal the musical liikkuvat molemmat alusta loppuun niin kaukana huonon maun puolella (kirjaimellisesti), ettei voi kuin hattua nostaa. Mutta mitäpä muutakaan voi odottaa South Parkin tekijöiltä. Hauska parodia pornoteollisuudesta ja supersankareista, milloin mistäkin.
7 years, 5 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
14.1
Goro Miyazakin elokuvaura jäikin todella lyhyeen. Sääli sinänsä, sillä tämä on huomattava parannus unohdettavaan ja keskinkertaiseen Maameren tarinoihin nähden. Omien sanojensa mukaan Goro kyllästyi siihen, että hänen töitään verrattiin jatkuvasti legendaarisen isänsä vastaaviin. Totta tuokin, mutta itsekään en pysty olemaan vertailematta näitä kahta keskenään. Ja varsinkin nyt, kun Goron ohjausputki katkesi kahteen animeen ennen kuin mies onnistui edes löytämään varsinaista tyyliään, niin se ei ainakaan helpota asiaa. Tyyliltään Kukkulan tyttö, sataman poika edustaa sitä perinteisempää Studio Ghibliä. Toimiva animenyyhky, jossa tosin toistuu niin monta trooppia, että tätä katsoessa tuntui ajoittain siltä, että tämän olisi nähnyt joskus aikaisemmin. En siis kauheasti keksi sanottavaa. Tykkäsin paljon lopusta.
7 years, 5 months ago