Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
25.5 (uusintakatselu)
Seittien linnan ohella parasta Kurosawaa. Kuningas Lear -filmatisointina erinomainen kertomus lojaaliudesta ja valtataistelusta. Taistelukohtaukset ovat mykistäviä veribaletteja, joissa audion puute saa aikaan taidetta.
6 years, 10 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
23.5-24.5
Mooren provokatiivinen, mutta samalla myös ristiriitainen kannanotto Bushin aikaisesta hallinnosta on vahvasti puolueellinen, amerikkalaiselle väestölle suunnattu dokumentaarinen propagandaelokuva, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli kenties ensi-iltavuonnaan tuoda Bushin hallinto alas muutamassa tunnissa. Kovin monipuolista henkilökuvaa ei Moore anna Bushista, vaan tyytyy lähinnä maalaamaan pirunsarvia, vaikka hyödyntääkin elokuvassaan useita vedenpitäviä todisteita. Samalla näytetään miten Yhdysvaltain historia toistaa itseään ja Vietnamin ihmisoikeusrikokset toistuivat uudemman kerran terrorisminvastaisessa sodassa.
6 years, 10 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
19.5
Nauruhermoja kutkuttava ja astetta ronskempi tapaus Pythoneiden saarnatessa elämästä. Sperma on pyhää, taivaassa on aina joulu ja onhan se kieltämättä erittäin kiva tunne, että on penis.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
19.5
Ylipitkän, mutta osuvan nimen omaava elokuva on ironisesti myös Kurosawan lyhyin teos. Alle tuntiin kellottava huumoriralli on kuitenkin yllättävän hauska ollakseen Kurosawan elokuva. Pakostakin sitä alkaa hymyilyttämään sotakenraali Yoshitsunen mongertaessa munkkiasussa pyhää teosta ulkomuistista. Muutahan tavoitetta tässä elokuvassa ei ole, kuin päästä paikasta a paikkaan b valeasuissa, mutta Kurosawa onnistuu näyttämään miten elämä on todella suurta sattumusten sarjaa ihan arkisissakin asioissa.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
18.5
Kurosawan jäähyväiset ja kontekstiin sopivalla tavalla tarina eläköityneestä opettajasta ja tämän oppilaista. Pienten asioiden varaan rakennettu elokuva näyttää, miten huolenaiheet ovat eläkkeellä huomattavasti pienemmät mitä työelämässä. Elokuvan nimessäkin seisova ja elokuvan aikana useaan otteeseen toistuva iskulause "Ei vielä" on hyvin tulkinnanvarainen ja itse näen sen Kurosawan sinnikkyytenä jatkaa elokuvantekoa vielä vanhoilla päivillään. Tatsuo Matsumuran opettaja on ilmiselvä vertauskuva Kurosawalle itselleen, tämän oppilaat puolestaan kuvaavat hänen uskollisimpia fanejaan nostalgisoidessaan ihailemansa miehen uraa.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
16.5 (uusintakatselu)
Ei yllä ihan Kurosawan parhaimmistoon enää näin uusintakatselulla, mutta silti edelleen pätevä tarina pahuudesta. Monimutkainen tarinavyyhti, jossa neljän miehen toisistaan eriävät versiot samasta totuudesta kietoutuvat toisiinsa yhtä mutkikkaalla tavalla, kuin juoppojen lauantaiaamu muistellessa edellisen illan tapahtumia. Sentään jotain optimismiakin löytyy tämän ristiriitaisen elokuvan lopetuksesta, joka näyttää miten ihmismieli kykenee myös hyvyyteen kaiken kurjuuden keskellä.
6 years, 11 months ago
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
14.5
Ei voisi käännökset paljon hämmentävämpiä olla. Tämä Leonen viimeinen western tunnetaan kahdesta alkuperäisnimestään A Fistful of Dynamite sekä Duck, You Sucker. Suomennokseksi valittiin tosin jälkimmäinen, joka on kieltämättä osuvampi, mutta samalla myös karisti kohde-yleisön kannoiltaan. Itsekin luulin hetken aikaa tämän olevan Mel Brooks -henkinen komedia. Don Siegelin Clint-länkkärille Two Mules for Sister Sara on kuin vittuillakseen annettu harhaanjohtava suomennos Kourallinen dynamiittia. Luulin tämän olevan äsken mainittu Siegelin western kun tämän kirjastosta lainasin, mutta kyllä tämäkin käy.
Ei Leonen parhaimmistoa, mutta silti erittäin menevää spagettiwesterniä. Ensimmäinen puolisko on musta komedia, kunnes puolivälin jälkeen elokuva ottaa askeleen kohti synkempiä teemoja ja muuttuu draamaksi. Yhteiskunnallisia teemoja käsitellään jopa enemmän mitä Huuliharppukostajassa, joka vain sijoitti eeppisen kostotarinansa poliittiseen kontekstiin. Meksikon vallankumousta kuvataan kaikkea muuta kuin ylistävällä tavalla. James Coburnin räjähde-ekspertti on yksi muistettavimmista western-protagonisteista.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
13.5
Periaatteessa ensimmäinen Avengers-elokuva uudestaan, mutta vesitettynä. Kostajat yhdessä ruudulla ei jaksa enää toisella kerralla innostaa yhtä paljon, eli ennakko-odotuksetkin olivat tästä syystä laimeammat. Lokia jäin kaipaamaan ja Ultron on kaikin puolin tylsä ja mitäänsanomaton pahis. Toiminta on hyperaktiivista sohimista: paljon tapahtuu kerralla, mutta juuri yhtään se ei itseäni viihdyttänyt. Infinity Warin hypen lomassa jää vähän arveluttamaan kuinka hyvä se loppujen lopuksi on, eli tämä jääköön nähtäväksi.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
12.5
Osittain Eminemin taustoihin perustuva, puoliksi elämäkerrallinen 8 Mile on yllättävän hauskaa unelmahuttua nuoresta nousevasta rap-artistista 90-luvun rappeutuneessa Detroitissa. Hyvää musiikkia tässä kyllä riittää Lose Yourself -listaykkösestä Eminemin sutjakkaan freestyle-rappiin asti. Mielenkiintoisena triviana mainion suomennoksen takana on itse Paleface.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
11.5
Kurosawa on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun hän ohjaa joko syvästi humaania tarinaa elämästä ja kuolemasta tai vaihtoehtoisesti kääntää Shakespearea feodaaliajan Japaniin. Kätketty linnake on kaikin puolin viihdyttävä elokuva, mutta se on liian perinteistä western-vaikutteista seikkailua minun makuuni. Toki tällainenkin konsepti voi toimia moitteettomasti, mutta Kurosawa ei mielestäni taida yhtä hyvin tyylipuhtaita genre-elokuvia, kuin niiden sekoituksia. Pituutta on ainakin puoli tuntia liikaa sisältöön nähden ja huumorirallina tämä on aika kuivaa settiä. Eilinen Sanjuro hymyilytti kyllä huomattavasti enemmän. Katsottava elokuva joka tapauksessa, pitkälti Toshiro Mifunen vuoksi ja parhaimpina hetkinään oikein mainio seikkailuelokuva. Ei kuitenkaan erotu riittävästi joukosta ollakseen ohjaajan parhaimmistoa.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 4 items to their collection
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
9.5
Harakiri on loistava elokuva ja niin on tämäkin. Asetan nyt Kobayashin tuotannon tarkempaan seurantaan, sillä kyseinen ohjaaja on jäänyt minulta pahasti pimentoon. Molemmat elokuvat ovat virkistäviä sen suhteen, että niissä käsitellään kriittisesti samuraietiketin huonoja puolia. Harakirissä teemana oli itsemurha, Samurai Rebellionissa puolestaan järjestetty avioliitto. Lopulta samurait osoittavat katanansa kohti isäntiään ja nousevat kapinaan, kun Toshiro Mifunen pojan vaimo pakkonaitetaan klaanin johtajan konkubiiniksi. Kerronnaltaan tämä on hidastempoisempi kuin Harakiri. Harakirissä valotettiin päähenkilöiden taustoja flashbackien avulla, kun taas tässä seurataan miten yksi perhe hajoaa vähitellen palasiksi. Shakespearelaisen tragedian elementtejä on siis tässäkin vahvasti läsnä. Koko elokuva rakentuu alusta lähtien komeaa loppuhuipennustaan varten, joka on ehkä traagisin lopetus samuraielokuvalle koskaan.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
6.5
Tylsä ja puuduttava trilleri pelastaa itsensä olemalla oikeasti ihan näppärä satiiri freelance-journalismin epäeettisemmästä puolesta. Jake Gyllenhaal vetää ehkä uransa sekopäisimmän roolisuorituksen moraalittomana journalistina, kuka tarvittaessa vaikka lavastaa onnettomuuksia ja rikoksia kunhan lopputulos on mediaseksikästä. Nykymedialle kun ylimääräiset uutislähetykset tuottavat niin paljon voittoa. Ja kukapa meistä ei salaa nauttisi tv:n tarjoamasta väkivallasta?
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
5.5
Parempi Pohjanmaa-aiheinen elokuva mitä Häjyt. Tässäkin veljeyttä kuvataan päälleliimatun pinnallisella tavalla, mutta vastapainona pohjalaista mentaliteettia sekä perinteistä lapualaista muilutusta kuvataan Antti Tuurin romaanille uskollisella tavalla. Esko Salminen kertoo raa'an kiljun aiheuttamasta ripulipaskasta, kun taas Esko Nikkari vetää ehkä hauskimman kännikohtauksen koko suomalaisen elokuvan historiassa. Tykkäsin eniten siitä, miten Arvottomien tapaan myös tässä kuvataan 80-luvun suomalaisuutta ihan vanhoja Esson huoltoasemia myöten. Pahasti ylipitkä elokuva, joka alkaa puolivälin jälkeen junnata paikoillaan, eikä tarina oikeastaan etene enää tämän jälkeen suuntaan eikä toiseen. Taneli Mäkelän näyttelemä, nuorimmaisin Hakalan veljes tuntuu olevan vain nimellisesti pääosassa, vaikkakin todellisuudessa vain alku- ja loppukohtauksessa.
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
4.5
Tyylikäs 60-luvun klassikko, joka vangitsee onnistuneesti aikakaudelleen tyypillisen lontoolaisen nuorisokulttuurin svengin. Juonen keskiössä olevalle murhamysteerille ei tarjota missään vaiheessa yksiselitteistä ratkaisua. Elokuvan tarkoituksena onkin pohtia, oliko mitään murhamysteeria ollenkaan, vai tapahtuiko kaikki vain päähenkilön pääkopan sisällä. Antonioni käsittelee elokuvassaan hyvin paitsi ajankohtaisia muoti-ilmiöitä, myös niiden aiheuttamaa vieraantuneisuutta todellisuudesta. Päähenkilö Thomasin katsoessa ottamiaan valokuvia lähes pakkomielteisesti, alkaa myös katsojakin imeytyä mukaan Thomasin sielunmaisemaan. The Yardbirdsin konsertti, näyttävät mallikuvat sekä miimikoiden tennisottelu ovat vain kirsikkana kakun päällä yhdessä vuosikymmenen mieleenpainuvimmista tuotoksista.
6 years, 11 months ago
6 years, 11 months ago
Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list
3.5
Barry Levinsonin elokuvat ovat mielestäni niin kovin tylsiä. Samat itsensä etsiskelyt, samat arkisista asioista pilaa tekevät sattumukset ja samat aikuistumisen kynnyksellä olevat päähenkilöt. Jenkit tykkäävät ja se lienee tärkeintä, mutta itse en kauheasti näille lämpene oman tieni kulkijana. Sademiestä pidetään pitkälti Levinsonin parhaimpana työnä, vaikkakin elokuvan vahvuudet piilevät vain lähinnä Dustin Hoffmanin vahvassa roolisuorituksessa. Mies onnistuu eläytymään autistisen velipojan rooliin niin hyvin, että se ei tunnu lainkaan ylimielisellä tavalla loukkaavalta ja hyvä niin. Muuten elokuva noudattaa sangen tyypillistä draamakomedian reseptiä, jossa on annos road movie -elementtejä seassa. Pistäydytään siinä välissä Vegasissakin pelaamassa pokeria, kun Tom Cruisen pinnallinen autokauppias huomaa veljensä lahjakkuuksien piilevän numeroissa. Katkeransuloinen lopetus on juuri sitä, mitä sen haluat olevan.
6 years, 11 months ago