My feed

Kookosbanaani added 2 items to Elokuvapäiväkirja 2018 list

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani rated Videodrome

 Videodrome 10/10

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 2 items to Elokuvapäiväkirja 2018 list

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Kirjat 2018 list

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani posted 4 images

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 2 items to their collection

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 2 items to Elokuvapäiväkirja 2018 list

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 3 items to Kirjat 2018 list

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani posted a list

Kirjat 2018 (11 books items)

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 3 items to their collection

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani voted for list

Film Journal 2018 (179 movies items)

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani voted for list

Viimeinen elokuvapäiväkirja 2018 (402 movies items)

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani voted for list

Films watched - katselut 2018 (218 movies items)

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani rated An American Werewolf in London (1981)

 An American Werewolf in London (1981) 7/10

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 2 items to Elokuvapäiväkirja 2018 list

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani rated Häjyt

 Häjyt 5/10

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list

10.4 Kai tämä sitten on Aleksi Mäkelän paras elokuva, mutta paljoa siihen ei vaadita. Vähintäänkin siedettävä tapaus ajalta, jolloin Mäkelän pää ei ollut vielä liian syvällä amerikkalaisten rikoselokuvien pohjattomassa likakaivossa. Rööperihän apinoi tämän saman uudestaan, mutta moninkertaisesti aivottomampana, höystettynä naurettavan amatöörimäisesti toteutetuilla Hollywood-hidastuksilla. Häjyt on nykyaikainen puukkojunkkaritarina ja juurikin se ennalta-arvattava prototyyppi Mäkelän myöhemmille elokuville, minkä sen pelkäsinkin olevan: eli tyhmät elämäntaparikolliset tekevät tyhmiä virheitä. Samuli Edelmannin sekopääjuntin alamäki on jo alusta asti selvä, kuten myös Veijosen mahdollisuus uuteen elämään. Roolihahmot ovat kaikki käveleviä stereotypioita, joista päällimmäisenä jäi mieleen Kari Väänäsen tarpeettoman rasistinen kovanaamakyttä. Pateettisen ylidramaattinen kuvaus pohjalaisesta mentaliteetista. Soundtrack on ihan hyvä, vaikka sisältääkin ne kaikista ennalta-arvattavimmat, yleisöä kosiskelevat kappaleet Murheellisten laulujen maasta Baddingin Paratiisiin.

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 2 items to Elokuvapäiväkirja 2018 list

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 3 items to their collection

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Favorite video game music list

Masafumi Takada The Warriors of Hope Riddle Land Welcome to Towa Tower It's a Monokuma World Alice in the Children's Land Despair Syndrome Wonderful Dead

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list

8.4 Viscontin kulttiklassikko on hyvin aikaa kestänyt pukudraama, joka kuvaa sisilialaisen aateliston lopullista romahtamista sekä tästä syntynyttä yhteiskunnallista murrosta. En ole erityisemmin Downton Abbey -tyylisten pukudraama-alagenren edustajien suurimpia faneja, mutta tämä ajaa historiallisena draamana erinomaisesti asiansa. Burt Lancaster eläytyy inhimillisesti rooliinsa aristokraattina, kuka vasta ensimmäisenä tajuaa hänen maailmankuvansa olevan peruuttamattomasti muuttumassa. Claudia Cardinale taas on tyrmäävä, niin kuin aina. Visuaalisesti tämä freskomainen teos yltää jopa vuotta aiemmin julkaistun Arabian Lawrencen tasolle. Palatsin ja pukujen lisäksi Giuseppe Rotunnon kameratyö vangitsee näyttävästi myös ympäröivän puutarhan vehreyden. Näyttävä taistelu Garibaldin armeijaa vastaan Palermon kaduilla, sekä lopun katkeransuloinen häävalssi ovat mieleenpainuvia kohtauksia. Ei mikään ihme, että myös Coppola lainasi jälkimmäistä Kummisetäänsä.

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list

7.4 (uusintakatselu) Hyvä palata takaisin alkujuurille nyt, kun olen viime aikoina sivistänyt itseäni Kurosawan vähemmän tunnetummalla tuotannolla. Edelleen yhtä mainio mitä ensimmäisellä katselukerralla useampi vuosi takaperin. Kurosawan eepos on syvästi humaani veljeyden ylistys ja tarina seitsemästä samuraista, jotka hylkäävät tiukan samuraietikettinsä suojellakseen pientä talonpoikaiskylää rosvojoukolta. Aluksi elokuvan seitsemän protagonistia taistelevat vain ruuasta, lopulta kunniasta. Toshiro Mifunen samuraiksi naamioitunut talonpoika tuo muiden isännättömien roninien joukkoon kauan kaivattua maanläheisempää näkökulmaa. Jälleen loistava roolisuoritus Mifunelta, joka on sekoitus koomista kevennystä ja traagista antisankaria. Mifunen eläytyminen rooliinsa on ihailtavan uskottavaa, vaikka joutuukin kekkuloimaan huomattavan osan ajastaan paljaiden pakaroiden hytkyessä. Pituus ei haittaa lainkaan ja seitsemän samurain ystävyyttä ja toveruutta kuvataan ilman yhtäkään ylimääräistä kohtausta. Perinteisten westernien tavoin kuoleman vääjäämätön lähestyminen on piinaava. Elokuvan katkeransuloinen lopetus taas saa melkein minutkin kyyneliin. Vaikea valita loppupeleissä sitä yhtä ja oikeaa Kurosawaa mistä pidän eniten, mutta tällä hetkellä tämä vie kyllä selkeästi voiton.

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani rated Doki Doki Literature Club!

 Doki Doki Literature Club! 8/10

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Favorite video game music list

Dan Salvato Main Theme Play With Me My Confession Ohayou Sayori

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list

6.4 Erinomainen teos jälleen Kurosawalta. Tarina kahden klaanin taistelusta Sengoku-kaudella, sekä huijarista, kuka omaksuu maineikkaan sotalordi Shingenin identiteetin tämän kuoltua. Ehdottomasti Tatsuya Nakadain uran kohokohta tämän näytellessä sekä maineikaista sotasankaria, että tämän pelkurimaista, vaikkakin hyväntahtoista kaksoisolentoa. Osittain tässä toistui samoja elementtejä, mitä Ran'ssa, mutta paljon on eroavaisuuksiakin. Kurosawan elokuvien loisto ei katoa lainkaan, vaikka kyseessä olisikin värielokuva. Itse asiassa miehen myöhäisemmässä tuotannossa väreillä on suuri merkitys narratiivin kannalta. Kagemushassa loistavat erityisesti maalausmaiset uniepisodit, kuten myös verinen ja upea lopputaistelu, joka on kuvattu ilman audiota eli täydessä hiljaisuudessa. Puhdasta cinemaahan tämä on.

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Pelit 2018 list

9.4 Tuli pienenä kulttuurishokkina tämä aluksi, kun olin tottunut nauttimaan Danganronpani omaperäisenä investigation/trial -yhdistelmänä, kunnes muistin pääsarjan pelienkin olevan raikkaita genresekoituksia. Tämä väliepisodi sijoittuu ensimmäisen ja toisen osan välille, jossa pelataan ensimmäisen protagonistin Makoto Naegin pikkusiskolla halki anarkian turmeleman kaupungin. Mukana kelkassa on myös ensimmäisestä osasta tuttu Toko, jonka sarjamurhaaja alter ego Genocide Jackillä pelaaminen on ehdottomasti pelin parasta antia. Näppärä ja omaperäinen räiskintä, jonka olan yli sijoitettu kolmannen perspektiivin kamera on runsaasti velkaa Resident Evil 4:lle. Lapsihahmot ovat kieltämättä melko rasittavia, mutta konsepti lasten kapinasta on niin rohkea, etten voi kuin hattua nostaa. Hauska peli kaikin puolin, mutta turhan helppo. Ei myöskään ihan tunnu täydeltä Danganronpalta, sillä olen itse tottunut juonen huomattavaan yllätyskertoimeen, joka tällä kertaa oli harmillisen ennalta-arvattava.

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added Loving Vincent (2017) to wanted list

 Loving Vincent (2017) 

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added 1 item to Elokuvapäiväkirja 2018 list

5.4 Oikein sutjakka satuelokuvien ikivihreä, joka soveltuu sekä nuoremmalle että vanhemmallekin väelle. En vain harmikseni pysty katsomaan tätä nostalgian silmälasien lävitse ja lapsena tämän näkeminen olisi kullannut muistot aikuisikään mennessä. Ymmärrän toki hyvin, kuinka tämä on ihastuttanut sukupolvia toisensa perään. Elokuvan opetus ja moraalisaarna ei ole onneksi Disney-elokuvien "Rakkaus voittaa kaiken" -tasoa, vaan täynnä elämänviisauksia, joista tärkeimpänä teemana on "koti on paras paikka". Aivoja etsivä Variksenpelätin, sydäntä etsivä Peltimies, sekä rohkeutta tavoitteleva Pelkuri-Leijona ovat kaikki ikimuistoisia ja ikonisia roolihahmoja, kuten myös Judy Garland ainoana ja oikeana Dorothynä. Elokuvan musiikkinumerot eivät oikein kolahtaneet, lukuun ottamatta tunnelmallista "Somewhere over the Rainbow" -kipaletta. Visuaalisesti kunnianhimoinen elokuva, jossa kotikoti Kansas on kuvattu Dorothyn silmistä mustavalkoisena, Ozin ihmemaan räikeys puolestaan näyttävällä technicolorilla. Tämä jos mikä elokuva sai minut tuntemaan itseni uudestaan lapseksi ja samalla myös yksi niistä elokuvista, joita näyttäisin jälkikasvulleni.

6 years, 9 months ago

Kookosbanaani added The Invitation to wanted list

 The Invitation 

6 years, 9 months ago